Musiikki on henkireikäni

Nykyiset kuulokkeeni

Tässä kirjoituksessa kerron, mitä musiikki merkitsee minulle. Käyn pintaraapaisuna läpi eri musiikkigenrejä sekä artisteja ja bändejä, joista tykkään. Tästä aiheesta voisin kirjoitta vieläkin laajemman katsauksen. 

Millainen musiikin kuuntelija olen?

Kuuntelen lähes koko ajan jotain, ja on yleistä nähdä minut liikkumassa kuulokkeet päässä. Musiikilla on monta sanomaa, ja eri tilanteisiin sopii erityyppinen musiikki. Yleensä minulla on joku Spotify -lista soimassa kuulokkeissa, niistä yleisin on Tykätyt kappaleet tai Uutuuskatsaus. Kotona ollessa kuuntelen musiikkia myös YouTuben kautta, että näen myös biiseihin tehtyjä musiikkivideoita. Olen sitä ikäpolvea, joka muistaa hyvin Voice -tv kanavan, josta tuli ympärivuorokauden musiikkivideoita. Minulla on myös iso cd-levykokoelma, mutta harvoin tulee enää kuunneltua levyiltä musiikkia.

Tykkään käydä keikoilla, kun on aikaa ja rahaa. Kaikkia keikkoja en edes muista, missä olen käynyt vuosien varrella. Livemusiikin takia aikoinaan lähdin festareille talkoolaiseksi ensimmäinen kerran, mutta siitä tuli muullakin tavalla merkittävä asia. Olen paljon käynyt keikoilla yksin, mutta myös seurassa tai usein olen nähnyt tuttuja, kun olen lähtenyt keikalle - varsinkin silloin kun asuin vielä Kouvolassa. Tykkäsin jossain vaiheessa enemmän käydä yksin keikoilla, mutta nykyisin on kiva käydä kumppanin tai pienen porukan kanssa keikoilla.

Aleksanteri Hakaniemi Lahen torilla elokuussa 2024

Biisejä, jotka merkitsevät paljon

Edellisen eron jälkeen pitkään voimabiisini oli Been Viimeisiä sanoja. Se kuvaa hyvin sitä tunnetta, etten olisi edes halunnut tutustunut eksääni. Toisaalta ilman eksääni en välttämättä olisi tässä pisteessä, missä olen nyt. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa.

Jos mä voisin ajassa palata

Pitäisin huolen ettei koskaan tavata

Ei ois ensimmäisiä eikä viimeisiä sanoja

Sanoit etten löydä koskaan ketään niin kuin sä

Luojalle kiitos jos se on niin

Mäkin toivon sitä

- Bee Viimeisiä sanoja

Aleksanteri Hakaniemen Sielunkumppani on minun ja nykyisen kumppani biisi. Tykkäämme muutenkin Aleksanteri Hakaniemestä, harmittavan vähän ollaan päästy käymään yhdessä hänen keikoillaan. Hakaniemen musiikkiin tutustuin hänen esikoisalbuminsa myötä, joka tuli vuonna 2016. Hän on yksi artisteista, jonka musiikkiin kumppani on tutustunut minun myötä. Sielunkumppani tuli vähän ennen kuin tutustuin nykyiseen kumppaniin.

Anssi Kela, syksy 2022

Artisteja, joita fanitan

Kaija Koo on artisti, jota olen kuunnellut pienestä lähtien, ja jonka materiaali on edelleen minulle tärkeää. Ikuisia lempibiisejäni ovat Tinakenkätyttö ja Kuka keksi rakkauden. Hullut päivät on biisi, jonka sanojen en toivoisi olevan ikinä totta. Välillä vain tuntuu, että sitä ei enää näin aikuisena elä enää joka päivä täysillä, vaan vuodessa on vain muutamia tähtihetkiä. Kaija Koon olen nähnyt livenä muistaakseen vain kerran, kun olin vuonna 2014 Visulahden juhannuksessa talkoohommissa.

Anssi Kelaa olen myös kuunnellut pitkään, ja nähnyt hänet pari kertaa livenä. Toinen keikoista oli syntymäpäivänäni läheisyydessä, kun täytin 30. Käytiin keikalla yhdessä äitini kanssa, ja se oli lahja äidiltäni silloin. Ollaan muillakin keikoilla käyty äitini kaa yhdessä vuosien varrella. Joskus olen raahannut hänet mukaani, kun olen tarvinnut kuskia. Anssi Kelalta lempibiisejäni ovat Levoton tyttö, Milla ja Mikan faijan BMW.

Klamydia, Möysän musaklubi 2026

Jokunen suosikkibändini

Klamydia on bändinä itselleni hyvin rakas. Tutustuin bändiin ensimmäisen kerran alaikäsenä vuonna 2009, kun he olivat Kouvolan kuntotalolla Apulannan lisäksi esiintymässä. Se oli menoa, ja olen nähnyt heidät monesti livenä - viimeksi huhtikuussa 2026. Klamydialta lempibiisejäni ovat Pienen pojan elämää, Pyyntö ja Iso I.

Punkin puolelta tykkään pitkään uraa tehneistä, varsinkin suomalaisista bändeistä. Näitä ovat mm. Pelle Miljoona eri kokoonpanoilla, Problems?, Kollaa kestää, Ratsia ja Maukka Perusjätkä. Olen edelleen henkeen ja vereen punkkari, vaikka tulee kuunneltua paljon muutakin. Uudemmista punkbändeistä pidän näistä: Kivesveto Go Go, Puhelinseksi, SOS siivoojat, Renttu&jämät ja Aino&Hajonneet. Olen nähnyt monia punkbändejä livenä, ja varsinkin Kouvolassa asuessa olin vakiokasvo punkbändien keikoilla.

Mouhous on yksi, jonka fanittamisessa näkyy musiikkimakuni laajuus. Toisaalta he tekevät punkkia, mutta omalla tyylillään. Tutustuin bändiin, kun he tekevät vuonna 2020 Costeen kanssa Poikien vessan. Mouhouksen olen nähnyt pari kertaa livenä, ja minulla on haalareissa heidän haalarimerkkinsä. Parina vuonna olen kuulunut heidän aktiivisempiin kuuntelijoihin Spotifyn vuoden listauksessa.

Kivesveto Go Go, lokakuussa 2022 (30v synttäreiden aikaa tämäkin)

Musiikki = elämä

Voisi sanoa, etten ilman musiikkia olisi se, joka olen. Hengitän musiikkia, ja saan livekeikoista energiaa. Se on asia, joka ei tule muuttumaan. En näe sitä kummallisena, että henkisenä ihmisenä, musiikkimakuni on raskaamman puoleinen. Haluan omalla esimerkilläni näyttää, ettei henkinen ihminen ole aina se, joka tykkää rauhallisesta musiikista eikä käy baareissa. Olen aiemminkin kirjoittanut sekäettä -asenteestani - voin olla monia asioita. Se on rikkautta, ettei tarvitse sopia yhteen lokeroon tai edes mihinkään lokeroon musiikkimakunsa perusteella. 

Meillä kaikilla on monia rooleja

Meillä kaikilla on ne tietyt roolit elämämme aikana. Olemme mm. tyttäriä, ystäviä/kavereita, kumppaneita ja tuntemattomia. Kaikki naamiot tulisi riisua, ja elää joka hetki samalla tavalla. On turha esittää jotain, mitä ei ole. Se ei tarkoita, ettei käytöksemme muuttuisi päivän ja seuran mukaan, mutta on haastavaa pitää naamiota päällä, millainen ei ole oikeasti. Aika moni ihminen esittää muuta kuin todellisuudessa on. Roolin esittäminen on rankkaa. Ja olen itsekin sortunut siihen aikoinaan, varsinkin nuorempana, kun olin vielä epävarmempi itsestäni kuin nykyisin.
Meillä kaikilla on useampia rooleja. Ne voivat myös muuttua elämän varrella. Näen, ettei mihinkään rooliin tule jäädä kiinni. Jos jumittuu menneeseen, ei voi kasvaa ihmisenä. Kenenkään ei kannata alistua toisten määrittelyihin itsestään. Vain itsensä voi tuntea täysin, vaikkakin aina ei tunne edes itse itseään. Kasvaessaan oppii, mitä ne omat roolit ovat, ja mistä rooleista olisi hyvä vapautua. Kaikki ihmisten roolit eivät näy kaikille, ja kaikilla on se puoli, mikä näkyy vain itselleen.

Näkyvin roolini on tällä hetkellä ReLan hallituksessa oleminen.

Omista rooleistani

Olen ollut elämäni varrella vaikka mitä, ja olen edelleen. Mihinkään yhteen lokeroon en ole ikinä mahtunut, enkä ole halunnut mahtua. Vaikka roolini ovat vaihtuneet, olen aina ollut aito oma itseni. En ole ikinä halunnut esittää, mitään mitä en ole. Siksikin ihmisten on joko helppo olla minun seurassa tai sitten he eivät siedä minua. En kestä mitään teeskentelyä. Näen sen läpi, jos joku esittää jotain, mitä ei ole, enkä tule toimeen sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät uskalla olla omia itsejään.

Näkyvimpiä roolejani elämän varrella ovat olleet punkkari/rokkari, mielenterveyskuntoutuja, vasemmistolainen, järjestöaktiivi, selviytyjä, nautiskelija, perfektionisti, kilttityttö ja itsenäinen. Kaikki näkyvät edelleen jollain tavoin elämässäni, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Kiltin tytön roolista olen pitkälti irrottautunut. Se, että olen ystävällinen, ei tarkoita, että annan kenenkään kävellä ylitseni. Järjestöaktiivi olen edelleen, mutta politiikassa en toimi tällä hetkellä. Siitä olen kirjoittanut aiemmin, että haluanko lähteä takaisin vasemmistoon.

Selviytyjän roolista on ollut paljon hyötyä, mutta myös haittaa. Olen itselleni hyvin ankara sen suhteen, miten nopeasti asioista tulisi toipua. Huomaan, että selviytyjän ja itsenäisen roolit limittyvät pitkälti yhteen. Yksin pärjäämisen taito on hyvä asia, mutta on osattava ottaa myös apua vastaan. Olen nykyisin yrittänyt ottaa enemmän apuja vastaan, jos en yksin pärjää.

Mihin kiinnitän toisissa ihmisissä huomiota?

Kiinnitän ihmisissä aina ennen kaikkea huomiota heidän tyyliinsä. Tykkään, kun ihminen eroaa jollain tavoin massasta, ja uskaltaa ilmentää itseään esimerkiksi pukeutumisellaan. Tavallisuus ei ole itsestäni millään tavalla kiehtovaa, vaan ihmisessä pitää olla jotain särmää. Kavereistani/ystävistäni löytyy niitä, jotka erottuvat massasta, ja seuraavat omaa polkuaan.

Persoonallinen ihminen uskaltaa olla oma itsensä, eikä turhaan mieti, mitä muut ajattelevat. Monet eivät uskalla edes pukeutua eri tavalla kuin muut tai erottua muuten massasta. Myös sisäisesti voi olla persoonallinen. Jotkut, jotka valmiiksi erottuvat massasta, eivät uskalla erottua lisää massasta. Repäistä tekemällä muutosta ulkonäössään tai elämänsä suhteen (pientä tai isoa).

Olen ylpeästi lahtelainen. Tässä on kauppatori nyt talvella.

Ihmiset tulisi nähdä rooliensa läpi

En halua määritellä ketään. Usein ihmiset kysyvät toisilta, millainen joku on. Itse näen, että tulee itse tutustua kyseiseen ihmiseen, ennen kuin tietää millainen kyseinen ihminen on. Turha kuunnella, mitä mieltä toiset ovat kenestäkään. Ensivaikutelmakin voi pettää. Olen sortunut itsekin siihen, että olen haukkunut toisia toisille, enkä halua enää olla sellainen. Jokaisen on aika tehdä omat päätelmänsä, eikä kaikkia voi miellyttää tai kaikkien kanssa olla ylimpiä ystäviä. Meillä kaikilla on ne omat ihmisemme, joiden kanssa tulemme toimeen parhaiten. Yhteenvetona voisi sanoa, että meillä kaikilla on tietyt roolimme, joista osaa näkyy toisille, ja osa ei näy muille kuin itsellemme. Vaikka roolimme vaihtelevat, voimme joka hetki olla aitoja itsejämme. On vaikeaa pitää samaa roolia jatkuvasti yllä, koska siihen vaikuttaa moni asia, mm. sen hetkinen tunnetila, missä seurassa olemme, ja miten turvalliseksi tunnemme kyseisen hetken.

Epävarmuuksien voittamisesta

Kouvolassa tulee edelleen välillä käytyä.

Näytän usein päällepäin hyvinkin itsevarmalta, mutta en ole sitä läheskään aina sisäisesti. Minulla on omat epävarmuuden kohteeni. Se, että lähden rohkeasti myös yksin paikkoihin, ei tarkoita ettei minua pelottaisi. Joka kerta uuteen tilanteeseen mennessä jännitän kovasti, mutta olen tottunut lähtemään siitä huolimatta uusiin tilanteisiin. Yleensä ne tilanteet, jotka ovat jännittäneet eniten, ovat poikineet jotain todella hyvää. Ainut, mitä en ole vielä selättänyt, on esiintymisjännitys.

Masennus aiheuttaa epävarmuutta

Masennus on se, mikä nostaa epävarmuuteni pintaan. Silloin kun masennus on voimakkaimmillaan, en  luota kykyihini ja itseeni, tai osaa arvostaa saavutuksiani. Epävarmuuksien voittamisessa on omalla kohdallani pitkälti kyse siitä, että minun on voitettava ne ajatukset, mitkä johtuvat masennuksesta. Olen oppimassa, etten voi estää sitä, että masennus nousee ajoittain pintaan. Minun on opittava, ettei ne ajatukset ole totta, mitä masennus syöttää mieleeni. On opittava elää siitä huolimatta, hyvää elämää.

Masennus tulee varmasti olemaan jollain tavalla osa minua, mutta se miten annan sen vaikuttaa, on minusta kiinni. Enkä ole ikinä antanut sen estää minua tekemästä asioita. Olen jopa enemmän tehnyt asioita silloin, kun masennus on noussut pintaan. 

Tavallaan olen pitkään paennut olotilaani, ja olen opettelemassa rauhoittumista. Meditaatiosta on siinä paljon apua. Silloin pyrin keskittymään vain tähän hetkeen. Olen aika hyvin onnistunut tänä vuonna säännöllisessä meditoinnissa. Ei se edelleen ole päivittäistä, mutta joka viikko ainakin kerran olen keskimäärin meditoinut, usein useamman kerran viikossa. Hetkeen pysähtyminen on se, mitä tarvitsen jatkuvasti.

Tammikuussa 2023 aloitin ensimmäiset AMK-opinnot, joista näen olleen hyötyä nykyisissäkin opinnoissa.

Suurimmat pettymykseni

Ala-asteella koulu meni vielä hyvin. Yläasteella sitten masennus toi omat haasteensa. Halusin oppia, mutta oli vaikea keskittyä opetukseen ja läksyihin, kun mielessä pyöri pahat ajatukset (niin kuin kutsun masennusajatuksia). Numerot huononivat huomattavasti. Ysin päättötodistuksen keskiarvo oli reilu 7. Pääsin sillä todistuksella opiskelemaan Suunnitteluassistentiksi, josta koulusta valmistuin vuonna 2013. Vajaan vuoden päästä lähdin opiskelemaan Tekstiiliartesaaniksi, ja valmistuin siitä koulusta vuonna 2016. Kummankaan alan töitä en ole tehnyt, mutta on niistä kummastakin opinnoista ollut hyötyä.

Välillä tuntui vuosien varrella, että minua rangaistiin siitä, että minulla on kaksi tutkintoa, mutta ei juurikaan palkkatyökokemusta. En osannut hyödyntää kokemusta talkootöistä, järjestöhommista sekä kaikkea sitä, missä olin vuosien varrella mukana. En useinkaan uskonut, että kykenisin palkkatöihin. Vasta parin viimeisen vuoden aikana oon enemmässä määrin nähnyt, että minusta on palkkatöihin. Vaikkakin jo Universaliksen aika näytti, että pystyn ainakin osa-aikaiseen työskentelyyn. Silloin olin hommissa viitenä päivänä viikossa, kuusi tuntia per päivä.

Olin onnellinen vuonna 2022, kun kuulin, että tammikuussa 2023 alkaisi ensimmäiset AMK-opintoni. Vaikka ne opinnot jäivät alkuunsa kesken, huomaan, että siitä on ollut hyötyä, että olen hetken jo opiskellut AMK:ssa. Kaikki ei ollut täysin uutta, vaikka ala ja koulu on eri. Tietyt käytännöt ovat koulusta ja opintoalasta riippumatta tuttuja. Olen myös vaatinut osittain liikaa itseltäni, kun kyseessä ei ole täysin uusi tilanne. Iällä ja elämänkokemuksella on myös vaikutusta, ja asenteeni on eri kuin nuoremmilla opiskelijoilla. Tiedän jo tässä vaiheessa, että haluan tehdä tapahtuma-alan hommia.

Tapahtumat ovat henkireikä. Kuva Metalli Mössöstä marraskuulta.

Epävarmuudet ihmissuhteissa

Yksi mistä myös olen epävarma, on ihmissuhteet. Mietin paljon, haluaako kukaan olla minun kanssa tekemisissä. Usein se olen minä, joka pyydän ihmisiä mukaan tapahtumiin tai pelkästään näkemään. Olen huomannut, että se on pitkälti roolini lähes kaikissa ihmissuhteissani. Se rasittaa välillä, ja on tuntunut, etten näe ketään, jos en jaksa ylläpitää sitä roolia. Tästä kirjoitan todennäköisesti enemmän seuraavassa postauksessa, kun keskityn elämän rooleihin.

Minulle ystävyyssuhteiden luominen on haastavaa. Olenkin kirjoittanut tästä kokonaisen blogitekstin, ja pohtinut asiaa paljon elämäni aikana. Siihen ei ole tullut muutosta edelleenkään, että koen usein olevani yksinäinen. On minulla onneksi Atte sekä muita ihmisiä elämässäni, mutta edelleen tee paljon asioita myös yksin. Opiskeluiden aloitus on ollut siinä suhteessa haastavaa, että minusta ryhmäytyminen jäi pahasti kesken, koska syksyn aikana, oli niin vähän tunteja koululla. Tästä lisää sitten AMK-aloitus postauksessa.

Miten sitten olen voittanut epävarmuuksiani?

Voisin tiivistää tämän blogitekstin siihen, että olen epävarma edelleen monesta asiasta. Pyrin haastamaan jatkuvasti itseäni, ja menemään kohti epävarmuuksiani. Aina se ei onnistu niin hyvin, ja joudun pettymään. Olen päässyt tietyistä asioissa pitkälle, ja toisia työstän edelleen. Elämä on jatkuvaa kasvamista, eikä minun tarvitse olla ikinä valmis. Vaikkakin välillä vaadin itseltäni sitä, että osaisin tietyt asiat täydellisesti. 

Jos mietin vaikka vain kahden vuoden takaista minääni, huomaan miten paljon pidemmälle olen päässyt. Lahteen muutto on ollut paras päätös vuosiin. Olen saanut aloitettua ns. puhtaalta pöydältä. Tämä kaupunki on se, missä tällä hetkellä voin kukoistaa. Vain aika näyttää, mitä elämä tuo eteeni. Tällä hetkellä tämä on kaupunki, jossa voin kasvaa, sellaiseksi kuin minun pitää. En voi vielä tietää, mitä kaikkea se tarkoittaa omalla kohdallani, mutta innokkaana suuntaan katseeni eteenpäin. 

Jokaisella on oma totuutensa

Tässä blogitekstissä määrittelen, miten näen oman totuuden sekä miten oma totuus liittyy maailmankuvaan. Hiukan sivuutan politiikkaa, mutta pääpaino on muissa asioissa. Tämä teksti on osa kokonaisuutta, mistä olen miettinyt kirjoittavani pitkään. Pyrin, että seuraavat "osat" tulevat tämän vuoden puolella eli epävarmuuksien voittamisesta, rooleista sekä miten elämäni muutokset vaikuttavat kaikkeen (eli omalla kohdallani mm. AMK-opinnot). Ensi vuoden aikomuksenani olisi tehdä omat nettisivut, jonne blogikin tulee siirtymään. Tervetuloa lukemaan tätä ns. sarjaa elämäni mietteistä. Tämä ja kolme seuraavaa kirjoitusta ovat tämän blogin viimeiset kirjoitukset (jos nettisivut toteutuvat).

Oman totuuden määritelmä

Oman totuuden määrittelemisessä tulee ottaa huomioon, että sillä on eri merkitystä ihmisestä riippuen. Itselleni oma totuus tarkoittaa, sitä miten näemme asiat. Oma totuuskin muuttuu, siinä missä kaikki muukin. Maailmankuva on mukautuva, ja siihen muutokseen vaikuttaa moni asia. Vaikka väitämme, ettei kukaan tai mikään vaikuta muutokseemme, se ei ole totta. Kaikki ympärillämme vaikuttaa ajatusmaailmaan; se keiden kaa vietämme aikaa, mitä luemme ja katsomme, mitä koemme, miten suhtaudumme asioihin.

Kaikella historiallani on vaikutusta maailmankuvaani, ja peilaan asioita edelleen tietyllä tavalla. Vasemmistolaisuus näkyy edelleen siinä, miten näen asiat, mutta se ei ole koko totuus. Määrittelyistä olen luopunut jo aikoja sitten, mutta ylpeästi vain sanoa kuuluvani tiettyihin lokeroihin. Ne lokerot ovat muuttuneet ja laajentuneet. Enkä jää minkään lokeron vangiksi. Tällä hetkellä sanon ylpeästi olevani noita, henkisen/tietoisen elämän kulkija sekä ylipäätänsä elämän ihmettelijä.

Miksi ei kannata olla vain samaa mieltä olevien seurassa?

Itse olen hengaillut todella erilaisissa porukoissa. Kavereina/tuttuina minulla on ollut, ja on edelleen laaja kirjo ihmisiä. En ole ikinä tajunnut sitä, etten voisi viettää aikaani jonkun ihmisen kanssa, jos hän sattuu kuulumaan tiettyyn puolueeseen tai hän kannattaa tiettyjä asioita, joita en itse hyväksy. En itsekään vaadi, että minun kanssa ollaan kaikesta samaa mieltä.

Hyvät väittelyt ovat mieltä avaavia. Niistä oppii aina jotain uutta toisesta tai itsestään. Harmillisen usein ne vaan menevät riitelyksi, jossa kukaan ei kuuntele toista. Minulla on kesken tällä Kasper Kylmälän Poliittiset riidat -kirja, josta selitetään asiaa hyvin. Tällä hetkellä minulla on taas poliittinen vaihe, vaikkakin en välttämättä enää halua toimia missään puolueessa. Yritän ymmärtää, miksi olemme niin eri mieltä asioista. Olen pitkään itse ollut sitä mieltä, ettei kukaan pysty politiikassa sulkemaan tunteitaan pois. Arvot pohjautuvat aina tunteisiin, ja ilman arvoja ei ole mielipiteitä.

Toisten arvoista voi oppia samalla myös omista arvoistaan. Moni voi pitää sitä outona, että minä, jonka arvot ovat edelleen aika vasemmalla, seurustelen ihmisen kanssa vakavissaan, jonka arvot ovat enemmän oikealla. Minulle ei merkitse kovinkaan paljon, mitä poliittisesti toinen on plus olisi aika luopua poliittisista määrittelyistä. Itse en tällä hetkellä ole aktiivisesti mukana politiikassa, enkä tiedä olenko tulevaisuudessakaan. Sen aika voi olla lopullisesti omalla kohdallani ohi, mutta mikään ei ole varmaa.

Kuinka maailmankuvaansa voi laajentaa?

Maailmankuvansa laajentaminen on pitkä prosessi, eikä kellään meistä voi ikinä olla samanlaista maailmankuvaa. Tässä palataan omaan totuuteen. Pitäisi hyväksyä, ettei toinen näe asioita samalla tavalla. Voimme ymmärtää toisia, mutta meidän ei tarvitse vaihtaa mielipidettä toisten takia. Vain itsensä takia on hyvä laajentaa maailmankuvaansa. Vanhoihin kaavoihin ei ole hyvä jäädä kiinni. 

Maailmankuvan laajentaminen lähtee siitä, että myöntää, ettei asiat ole niin kuin on siihen mennessä luullut. Henkinen heräämiseni oli omalla kohdallani se käännekohta, jolloin maailmankuvani lähti radikaalisti laajentumaan. Itsensä ja ympäristönsä tutkiminen on avainasemassa, kun lähtee laajentamaan maailmankuvaansa. Se on koko elämän pituinen projekti. 

Mitä jatkossa?

Seuraavaksi tulen kertomaan joko rooleista tai epävarmuuksien voittamisesta. AMK-opiskeluiden vaikutuksesta elämääni tulen kertomaan joulukuun lopulla, kun ensimmäinen lukukausi on ohi. Tämä vuosi on ollut muutoksien vuosi, ja kirjoittaminen on vähän jäänyt. Nyt kun olen selkeyttänyt itselleni, mistä näkökulmasta haluan kirjoittaa jatkossa, on helpompi kirjoittaa.

Elämänsuunta alkaa löytymään

Sainkin tämän blogin taas toimimaan. Mietin hetken, että vahtaisin takasin Lilyyn, mutta on tää helpompi alusta itelle. Voi olla, että jossain kohtaa tuun tekemään omat nettisivut, joihin siirrän bloginkin. Sen aika ei oo vielä. Jatkan toistaiseksi samalla tavalla kuin ennen. Pieniä ulkoasun päivityksiä tulee, kun jaksan ja ehdin ne tekemään. Nyt tulee pientä päivistystä, missä olen tällä hetkellä elämässäni.

Enonsaaresta kuva

Mitä olen oppinut tähän mennessä vuotta?

Tänä vuonna on ollut paljon kaikkea, mutta tykkään olla menossa. Olen opettelemassa rajaamaan sitä, mihin pistän aikaani. En voi olla mitenkään kaikessa mukana. On ollut päiviä, kun itseäni kuunnellen minun on pitänyt jättää jotain välistä. Pitää tehdä sitä, mikä on siinä hetkessä, se mihin haluaa kuluttaa aikansa.

Mielialat ovat vaihdelleet runsaastikin, mutta olen alkanut tajuamaan, että se on itseäni. On opittava tulemaan tunteidensa kanssa toimeen, ja tarkastella mistä olotila johtuu. Ja tarvittaessa tehtävä muutoksia, miten voi paremmin. 

Olen tykännyt olla Kulttuuripaja Huipun toiminnassa. Olen tänä vuonna pitänyt Pohdintaa elämästä -keskusteluryhmää, ja se on mennyt hyvin. Muutenkin Huipussa tulee keskusteltua, vaikka mistä ihmisten kanssa. Parhaimpia puolia on ollut erilaiset retket. Keväällä olin mukana Nosturin saunassa. Kesällä olin Elonsaaressa sekä tällä viikolla Teivaanrannan saunoissa. Olen huomannut, miten hyvää sauna tekee minulle - varsinkin olotilalle, mutta myös fyysisesti.

Kalenteri alkaa olemaan aika kärsinyt tässä vaiheessa vuotta

Syksyn muutokset

Aika tulee olemaan kortilla syksyllä, koska pääsin opiskelemaan. Aloitan ensi viikon maanantaina LABissa Restonomin, Matkailu- ja tapahtumaliiketoiminnan opinnot. Oon niistä innoissaan, ja jännittää myös paljon. Tiedän, että varsinkin tapahtuma-ala on oma juttuni. Olenhan tehnyt niitä paljon elämäni varrella vapaaehtoisena. Olen ollut monessa mukana, ja on aika saada pätevyys alalle. 

Opintojen lisäksi on paljon muutakin meneillään, enkä kaikista vielä tiedä, mitä on syksyllä tulossa. Jatkan Tähtisalin jutuissa, pyrin tekemään enemmän Kokemusasiantuntijuuteen liittyviä juttuja ja käyn Huipussa kun ehdin. Lisäksi on kaikki mahdolliset tapahtumat ja keikat. Aten kanssakin pitäisi ehtiä viettää aikaa sekä huolehtia omasta hyvinvoinnistani. Katson rauhassa, miten jaksan mitäkin tehdä. Pyrin tekemään tarvittaessa muutoksia, jos en jaksa jotain.

Ajanhallinta

Lyhyesti vielä ajanhallinnasta. Itse pyrin aika tarkkaan suunnittelemaan päiväni, viikkoni, jopa kuukaudet. Se auttaa itseäni jaksamaan. Viime aikoina olen vain huomannut, että eteen tulee liikaakin kiinnostavia juttuja. Ein sanominen on välillä haastavaa, ja sitten kalenteri täyttyy liian täyteen. Koulun alkaminen on siitäkin hyvä, että voin joissain tilanteissa vedota, että minulla on kouluhommia, ettei tarvitse lähteä mukaan johonkin. Vaikka elämäni ei tule olemaan pelkkää koulua. Pyrin löytämään aikaa muullekin.

Tämä syksy tulee pakostakin muuttamaan sitä, mihin ja miten käytän aikaani. Odotan innolla koulunkäyntiä, ja mitä se poikii. Muutenkin näyttää, että syksystä on tulossa hyvä. 

Henkisyys arjessa

Aikoinaan yksi tuttuni sanoi, ettei hän voi olla henkinen, koska silloin pitää jättää elämä elämättä. En tajunnut sitä silloin enkä tajua edelleenkään. Se, että on henkisellä polulla ei tarkoita, että kaikki mennyt jäisi taakse. Sitä voi tehdä samoja asioita kuin ennen, jos haluaa. 

Henkisen tien lisäksi käytän välillä myös tietoinen elämä termiä. Se kuvaa vielä paremmin, mistä on kyse. Tietoinen elämä on ennen kaikkea elämää, jolloin tulee tietoiseksi muutoksista, joita tulee tehdä elämässään, että voi paremmin fyysisesti sekä henkisesti.

Miten henkisyys näkyy elämässäsi?

Silloin kun lähdin kunnolla toteuttamaan henkisyyttä, kaikki tapahtui aluksi rytinällä. Elettiin vuotta 2020 eli sitä vuotta, kun kaikki pysähtyi, ja pystyin pitkästä aikaa kunnolla pysähtymään itseni äärelle. Silloin tutustuin meditaatioon, ja joogasta tuli eri tavalla tärkeää kuin ennen. Tutustuin myös henkisiin apuvälineisiin enemmän - mm. tarot/oraakkelikortteihin, kiviin. Nykyisin meditoin säännöllisesti, koitan saada joogan säännölliseksi, ja käytän välillä tarot/oraakkelikortteja. Myös varjotyöskentely on tärkeä osa elämääni eli varjopuolteni tutkiminen ja niiden hyväksyminen.

Pyrin tällä hetkellä herättämään luovuuttani. Näen, että luovuus liittyy henkiseen tiehen. Aloitin uudestaan Julia Cameron Tie luovuuteen -kirjan. Siinä on 12 viikon luovuushaaste, nyt on menossa toinen viikko. Ihan hyvin se onnistunut, vaikkakin paremminkin voisi mennä. Luulen, että sekin alkaa menemään paremmin, kun on tullut rutiiniksi eli noin neljännen viikon kohdalla.

Henkisyys on ihmisillä erilaista

Näen että tietoinen elämä näkyy ihmisillä eri tavoin. Kun lähtee purkamaan oletusta, että henkisen ihmisen tulee olla tietynlainen, tajuaa että voi olla juuri sellainen kun on. Ihminen muuttuu elämän aikana, joko tiedostamatta tai tietoisesti. Itse haluan valita jälkimmäisen tien, vaikka se ei aina ole helppoa. On välillä vaikeaa olla tietoinen siitä, että on vastuussa omista valinnoistaan sekä miten reagoi asioihin. Eikä itsensä kehittäminen lopu ikinä.

Vaikka henkisyys/tietoinen elämä on elämäntapa, ei se todellakaan sulje itsessään mitään pois. Edelleen juon välillä alkoholia, käyn keikoilla ja teen muita asioita, joita ei nähdä kuuluvan henkisyyteen. Kuka edes määrittelee millainen henkisen ihmisen tulisi olla? Jokaisella on se oma polkunsa, joka tuntuu oikealta. Se mikä itsestä tuntuu oikealta, se on se mitä tietä tulee kulkea. Vaikka se muiden mielestä näyttäisi erikoiselta.

Mikä ydin juttuni henkisyydessä?

Henkisyyteni on näyttäytynyt vuosien varrella eri tavoin. Olen muodostanut siitä oman kokonaisuuteni. Aluksi ja oikeastaan edelleen kuljen aika yksin henkisellä polulla. Minulla ei ole mitään tiettyä porukkaa, jossa jakaisin kokemuksiani. Tiedän paljon henkisiä ihmisiä, ja kuulun Lahden seudun henkinen kasvu -yhdistykseen, mutta silti en koe kuuluvani mihinkään. Näen, että se etten oo kiinnittynyt mihinkään tiettyyn porukkaan, tuo myös vapauden katsoa asioita laajemmasta näkökulmasta käsin. Tuntuu myös, kun tutustun toisiin henkisiin ihmisiin, en tule heidän kanssaan niin hyvin toimeen, että he jäisivät elämääni. Tai haluaisin viettää koko ajan heidän kanssaan aikaa eivätkä he halua viettää minun kanssa aikaa.

Nykyinen kumppani ei ole ns. henkisellä polulla, enkä ole häntä painostanut siihen suuntaan. Hän on avoin kaikelle. Välillä oon puhunut henkisyyteenkin liittyvistä asioista hänelle, mutta hällä ei ole siitä sitä näkemystä kuin itselläni. Kumppani on se, jonka kanssa voin olla täysin oma itseni. Saan hänen kanssa ollessaan vapaasti toteuttaa itseäni, ja etsiä omaa tietäni.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi on se, mihin pyrin. Jos jokin vie liikaa voimavarojani, on mietittävä miten pääsen tasapainoon. Täydellistä tasapainoa en ole löytänyt, ja se näkyy hetkellisinä romahtamisina. Nykyisin huonot hetket kestävät korkeintaan viikon, yleensä pari päivää. Henkisyyden myötä olen oppinut suhtautumaan ongelmiin, ajatuksiin sekä tunteisiin eri tavalla kuin ennen. Meditaatiosta ollut hyötyä siinä, miten suhtaudun asioihin. 

Ihmiset, joista on ollut apua henkisellä tiellä

Lähipäivinä luin Kaisa W. Koskisen somesta, että ahdistus johtuu siitä, että pitää todellista itseään laatikossa. Allekirjoitan tämän täysin, sillä niin olenkin kokenut pitkään. On uskallettava näyttää kuka todella on. Kaisa W. Koskinen on se ihminen, johon tutustuin ensimmäisenä vuoden 2020 aikana. Siitä lähtien olen seurannut hänen materiaalejaan.

Peppiina Meronen on toinen, jota oon seurannut lähes yhtä pitkään. Sain juuri luettua hänen Pienen rohkaisukirjansa. Hänen DreamTalkistakin on ollut paljon apua vuosien varrella. Hänen rohkaiseva kannustus löytää oma polkunsa, on ollut se, miksi seuraan häntä sekä kulutan hänen materiaalejaan.

Ilkka Koppelomäen materiaalit ovat hyviä. Olen osallistunut hänen webinaareihinsa, mutta kirjoja en ole vieläkään lukenut. Tiedän, että jossain kohtaa tulen ostamaan hänen Saat mitä haluat - Oman elämäsi suunnittelukirjan, ja siitä tulee olemaan paljon apua.

Edellä on vain murto-osa ihmisistä, joista on ollut apua henkisellä tielläni. Uusia rohkaisevia ihmisiä tulee koko ajan elämääni. Näen, että laaja tuttavapiiri on minulle ominta kuin yksi tiivis porukka. Ja sen takia en myöskään somessa seuraa vain muutamaa ihmistä. Niin monilla on hyviä juttuja, joista on apua.

Yhteenveto

Voisi sanoa, että henkisyys voi näkyä niin eri tavoin. Eikä itseään pidä muuttaa mihinkään suuntaan, mikä ei tunnu omalta jutulta. Tulee seurata omaa polkuaan. Rakentaa siitä sellainen, missä tuntee olevansa aina kotonaan.

Työttömänikin voi olla osa yhteiskuntaa

Tää on osittain jatkoa viime blogitestiin, jossa puhuin harrastuksista, ja osittain sivuan siinä kerrottuja asioita. Sitä elämä on, kaikki on yhteydessä kaikkeen.

Kuva Olavinlinnasta, kun asuin vielä Savonlinnassa

Historiaani

Olen ollut elämässäni pitkään työttömänä. Se ei ole omalla kohdallani ikinä tarkoittanut sitä, että olisin jäänyt vain kotiin. Luonteeseeni kuuluu olla monessa mukana, ja usein on ollut se tilanne, että on ollut aivan liikaa kaikkea samaan aikaan meneillään. Ei sellaisen elämän keskellä ehdi edes miettimään töiden hakemista. Mielenterveysongelmat ovat tuoneet oman haasteensa. Riippuu ihan viikosta ja päivästä, miten aktiivinen jaksan olla. Työttömänä on ollut helppo ottaa sitä omaa aikaa aina kun on tarvetta, vaikka ei sekään oo aina ollut helppoa. Minun on ollut vaikea sanoa EI, ja olen vasta viime vuosina kunnolla oppinut siihen, mutta edellenkään en osaa sanoa tarpeeksi EI.

Ite en missään kohtaa ole ollut täysin työkyvytön, mutta sitä ei ole omalla kohdallani ole huomioitu. Olen valmistunut kahteen ammattiin, toiminut vapaaehtoishommissa, ollut politiikassa mukana ja pyrkinyt pysymään yhteiskunnassa omalla tavallani mukana. Ns. oravanpyörään en ole halunnut ikinä. Näen, että on muitakin keinoja elää elämää kuin se normaali 8-16 päivätyö. Haluan löytää oman tapani tehdä töitä. Yrittäjyys on ollut paljon viime vuosina mielessä, ja näen että edelleen olen menossa sitä kohti.

Kuva Kouvolasta 2023, kun asuin siellä viimeisiä kuukausia

Silläkin on vaikutusta, että olen muuttanut aikuiselämäni aikana paikkakunnalta toiselle (yhteensä 3 kertaa). Savonlinnassa oli ihana asua, mutta siellä olisi ollut vaikea työllistyä. Eikä Kouvolassa olisi ollut yhtään sen helpompaan, enkä viihtynyt siellä. Vaikkakin Kouvolassa miun sosiaaliset piirit olivat laajemmat kuin Savonlinnassa. Lahessa olen hyvin saanut luotua sosiaalista piiriäni sekä löytänyt niitä asioita, missä haluan olla mukana reilussa vuodesta.

Kokeilin noin yhdeksän kuukautta kuntouttavaa työtoimintaa kahdessa eri paikassa vuonna 2018-2019, kun olin muuttanut takaisin Kouvolaan. Toisessa paikassa oltuani kuusi kuukautta, tajusin ettei se ole keinoni työelämään pääsemiseksi. Silloin oli aktiivimalli ykkönen, ja hakeuduin sairaslomalle. Sain yllättävän helposti silloin sairauspäivärahaa vuodeksi kerralla, mutta se todennäköisesti johtui tuosta, että kuntouttava meni pieleen.

Ainut työkkärin juttu, mistä hyödyin oli uravalmennus syksyllä 2021. Siihen kuului kuukauden työharjoittelu, ja samaan paikkaan menin työkokeiluun kolmeksi kuukaudeksi vuoden 2022 alussa. Silloin tajusin, että yrittäjyys voisi olla yksi vaihtoehto. Kävin työkkärin lyhyen yrittäjyyskurssin, mikä vahvisti asiaa. Syksyllä 2022 hain Xamkiin, ja yllätykseni pääsin sisään. 

Tammikuussa 2023 aloitin AMK-opinnot, jotka jäivät alkuunsa kesken

Muodin ja puvustuksen opinnot alkoivat tammikuussa 2023, mutta en ehtinyt käymään koulua kun muutaman kuukauden, kun elämäni muuttui. Huhtikuusta 2023 en juurikaan käynyt enää koulussa, ja päädyin lopettamaan koulun kokonaan syyskuun alussa (vähän ennen eroa eksästä). Jälkikäteen on kaduttanut, että kirjasin itseni kokonaan pois koulun kirjoilta, mutta sitä irtisanomista ei voinut enää peruuttaa. Toisaalta se ala ei täysin ollut oma juttuni, vaikka pitkään ajattelin, että haluaisin tehdä esim. teatterissa töitä. Silläkin oli tarkoituksensa, että koulu loppui silloin. Niiden parin kuukauden aikana, kun kunnolla kävin ammattikorkeakoulussa tajusin, että pystyn siihen.

Muutto on tuonut uusia mahdollisuuksia

Lahteen muutto on avannut uusia ovia elämääni. Niistä kerroinkin tarkemmin edellisessä postauksessa. Muutto oli paras ja todella hyvä vaihtoehto. Olen saanut rakentaa uudestaan elämääni

Auringonlasku eilen

Tällä hetkellä olen lähtenyt löytämään keinoja pääsemään työelämää kohti. Näen, että AMK-opinnot ovat hyvä vaihtoehto, ja hain kevään haussa uudestaan opiskelemaan. Saa nähdä, miten koulun haun suhteen käy. Teen kaikkeni, että pääsen kouluun sisään. Toukokuun lopussa on valintakokeet. Ensisijainen mihin hain on Restonomi, Matkailu ja tapahtumatuotanto (varsinkin tapahtumatuotanto kiinnostaa). Jännittäähän se, mitkä kuviot on syksyllä. Uskon, että asiat järjestyvät parhain päin.

Keväällä ja kesällä pyrin nauttimaan elämästä, osallistumaan erilaisiin tapahtumiin, jatkaa käymistä pajalla ja muissa paikoissa, missä nautin käydä, olla ulkona mahdollisemman paljon, lukea, meditoida sekä joogata. Käytän sitä hyödyksi, että on tilaa tehdä asioita omalla tavallaan ja ajallaan. Kevääksi on jo paljon suunnitelmia, joista oon innoissani.