Vastakkainasettelun maailma - kaikessa on monia puolia

Näen, että kaikenlainen vastakkainasettelu on huono juttu. Dualismi ei kannata. Kaikilla on omat mielipiteensä asioista, eikä toiset voi määritellä mikä on "oikea mielipide". Tällä hetkellä on paljon vastakkainasettelua; henkisyys vs. kristinusko, tiede vs. henkisyys, vasemmisto vs. oikeisto.

Jokusen vuoden ole seurannut sivusta, kun new age -piireistä ihmiset kääntyvät kristinuskoon. Itsekin painostuksen alla yhdessä vaiheessa sanoin, että uskoisin taas Jumalaan. Se vale oli helpompi, kun myöntää etten saa olla oma itseni, ja uskoa siihen mihin haluan. Se ei ole keltään pois, jos sanon olevani henkinen, ja uskon joidenkin mielestä outoihin juttuihin. Toivoisin, että omia uskomuksiani kunnioitettaisiin, niin kuin itse pyrin kunnioittamaan niitä, jotka ovat eri mieltä minun kanssani.

Henkisyys vs. kristinusko

Henkilökohtaisesti en usko Jumalaan tai Saatanaan. Uskon siihen, että kaikki on samasta alkulähteestä, ja kaikessa on monia puolia. En silti sanoisi, ettei hyvää ja paha ole, koska molemmat vastakohdat kuuluvat elämään. Mikään ei ole automaattisesti hyvää tai pahaa. En tykkää siitä, että ulkopuoleltani tullaan määrittelemään mikä on oikein ja mikä väärin.

Tuntuu, että Jumalaan kääntyneet tuomitsevat niitä, jotka ovat new age -piireissä. Minusta on huono sanoa, että jonkun uskomukset ovat huonompia kuin toisen. Se, että sanotaan, että jokin on saatanasta, on varsinkin vaarallista. Minusta jooga, meditaatio tai mikään mikä lisää hyvinvointia ei voi olla väärin. Kenelläkään ei pidä olla oikeutta määritellä, mikä on oikein ja mikä väärin. On todella huono juttu sanoa, että on vain oikea yksi tie.

En silti lähde tuomitsemaan Jumalaan uskovia, mutta itse en halua kulkea sitä tietä. Haluan avoimesti tutkia eri asioita ja muodostaa niistä sen, mihin uskon sekä vaihtaa vapaasti mielipidettäni. Näen varsinkin perinteisen kristinuskon todella rajoittavana. Itselläni on kuitenkin kokemusta nuorempana kristinuskosta, jolloin pyörin eri uskontopiireissä monta vuotta. Sanoin olevani uskossa, mutta samaan aikaan tutkin myös paljon henkisyyteen liittyviä asioita.

Henkisyys vs. tiede

Toinen iso vastakkainasettelu käydään henkisyyden ja tieteen välillä. En näe, että henkisyys sulkee tiedettä pois. Se on sitten eri asia, onko tiedekään aina totta. Mistä voimme tietää, mikä on totuus? Näen outona tiedeuskovaisuutta, kun ei tiedekään ole absoluuttinen totuus. Tieteen tarkoitus on tutkia asioita eri näkökulmista. Tasapaino henkisyyden ja tieteen välillä on se juttu, mihin pitäisi pyrkiä.

Ei tiede voi sulkea pois ihmisen uskomuksia tai todistaa, ettei jotain ole olemassa. Näen outona, jos joku ei usko mihinkään, mutta perustelee kaiken tieteellä. Kenellekään ei ole oikeutta sanoa, että toisen uskomukset eivät ole totta. Eikä sitäkään, mitä saa tehdä. Jokaisella on vastuu itsestään. Näen kaikenlaiset puoskarilait vääränä, koska ne rajoittavat ihmisen vapautta päättää, mitä tekee. Jos jostain ei ole terveydellistä haittaa, miksi se pitäisi kieltää.

Itse kallistun enemmän luonnonmukaisiin hoitoihin/vaihtoehtoisiin hoitoihin, mutta en sulje täysin pois lääketiedettä. Käytän ajoittain esim. särkylääkkeitä, jos on tarvetta. Jokaisella pitäisi tässäkin olla vapaus valita, miten haluaa toimia. Omalla kohdallani se, etten suostu lääkehoitoon, voi olla esteenä psykoterapiaan pääsyssä. Näen ongelmallisena, että varsinkin mielenterveysongelmissa hoidetaan lääkkeillä seurauksia eikä syytä niiden taustalla.

Politiikan vastakkainasettelu

Olin itse pitkään vasemmistossa, kunnes alkoi ärsyttämään koko politiikka. Ei voida tehdä yhteistyötä, vaan kaikesta riidellään jatkuvasti. Osittain omat ajatukseni ovat muuttuneet siitä, kun olin vielä politiikassa mukana. Nykyisin kuulun Kristallipuolueeseen, mutta en olo ehtinyt olemaan sen toiminnassa mukana. Sen teesit ovat lähempänä sitä, minkä allekirjoitan nykyisin. En enää määrittele itseäni politiikan kautta, vaan tuo on puolue johon satun kuulumaan.

Vasemmistolaisuus on historiaani, ja raivostuttaa, että minut nähdään edelleen välillä sitä kautta. Vasemmisto vs. oikeisto on ongelmallinen vastakkainasettelu, koska ei kaikkea voi lokeroida tiettyyn kuuluvaksi. Silloin kun olin aktiivisesti politiikassa, tuli välillä tunne, etten saisi edes puhua niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä asioista kuin minä. En itse ollut kaikesta samaa mieltä kuin Vasemmistoliitto, silloin kun olin vielä siinä puolueessa. Siitä alkoi olemaan enemmän haittaa, kun henkisyys tuli vahvemmin elämääni sekä aloin kyseenalaistamaan yhteiskunnallisia asioita. En voinut enää olla puolueessa, jossa en voi olla oma itseni, ja jossa tietyt valintani ovat "vääriä". 

Yhteenveto

Tässä on vain pieni osa vastakkainasetteluista, mitä esiintyy tällä hetkellä. Näitä olen pohtinut paljon viime vuosina, ja tulen pohtimaan jatkossa varmasti edelleen. Maailmassa asetetaan liikaa asioita vastakkain, eikä se johda mihinkään hyvään. Olisi aika antaa kaikille mielipiteille tilaa.