Uusia tuulia sekä ajanhallinnasta

Tämän vuoden kalenterini

Uusi elämänvaihe eli koulun aloittaminen

Tänä vuonna elämäni on mullistunut aika radikaalisti. Pääsin opiskelemaan Xamkiin Muotia ja puvustusta. Opiskelut alkoivat maanantaina 9.1. Tähän mennessä on ollut kivaa sekä rankkaa. On ollut paljon uutta opittavaa ja olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Ensimmäisen viikon jaksoin paremmin ihmisiä ja muutenkin koulunkäyntiä, mutta toisen viikon aikana olin jo tiistaina aika uuvuksissa. Olen tyytyväinen, että ensimmäiset viikot olivat vähän helpompia. En osaa sanoa vielä, miltä opiskelu tulee tuntumaan jatkossa. Odotan innolla, kun asiat tasoittuvat ja tiedän paremmin, millaista ammattikorkeakoulussa opiskelu on. Se on itselleni aivan uutta.

Uusiin asioihin tottuminen on ollut itselleni aina haastavaa, eikä tämä koulun aloitus ole ollut poikkeus.  Olen joutunut opettelemaan täysin uudenlaisen elämän rytmityksen, enkä ole täysin vieläkään tottunut koulunkäyntiin. On pitänyt raivata aikaa enemmän levolle sekä olen joutunut sanomaan myös kivoille asioille ei. Ei ole ollut voimavaroja oikein muuhun kuin koulunkäyntiin. Tosin nyt alkaa tasoittumaan ja alkaa olemaan enemmän voimavaroja kaikkeen muuhunkin kuin koulunkäyntiin.

On ollut niin paljon kaikkea näinä kahtena viikkona, etten oikein itsekään pysy perässä kaikesta uudesta, mitä on tullut vastaan. Sen tiedän, että keskityn pääasiassa koulunkäyntiin. Tuskin kauheasti jaksan käydä opiskelijabileissä. En tiedä vielä, miten paljon kouluhommiin menee todellisuudessa aikaa ja on vaikea sanoa, miten kaikkeen muuhun riittää aika. 

Omista rajoistaan on pidettävä kiinni

Tiedän, että ein sanominen tulee olemaan entistä tärkeämpää, kun aikaa ei jää niin paljon kuin ennen koulun aloittamista. Minun on osattava huomata, mihin minulla on aikaa sekä voimavaroja. Vaikka jokin asia toisessa hetkessä voisi tuoda voimia, toisessa hetkessä se voi uuvuttaa liikaa. On löydettävä kaikessa tasapaino ja kuunneltava itseään kaikessa.

Omien rajojen löytäminen sekä niistä kiinnipitäminen on ollut aiemmin itselleni haastavaa. Se on satuttanut, kun on sanottu itsekkääksi, kun olen kieltäytynyt asioista. On helpompi kieltäytyä jutuista, jos on jo suunnitellut jotain muuta kuin kieltäytyä, koska ei jaksa. Itselläni kesti todella monta vuotta tajuta, että osittain jatkuva väsymykseni johtui siitä, ettei minulla ollut tarpeeksi omaa aikaa. Olin ennen jatkuvasti menossa, eikä ihme etten päässyt palautumaan kunnolla.

Jatkossa pyrin tasapainottamaan aikani yksinolon sekä ihmisten näkemisen kanssa. Käyn keikoilla sekä muissa tapahtumissa, kun on voimavaroja. Näen ihmisiä, kun minulla on oikeasti voimia, eikä koska on pakko nähdä. En halua uuvuttaa itseäni olemalla mukana kaikessa sekä suostumalla liian moneen asiaan. En tykkää peruuttaa asioita, siksi en lupaa mitään, mitä en voi satavarmasti pitää. Eikä se ole kenenkään suhteen kivaa, jos en ole aidosti läsnä, vaan mietin milloin kehtaan lähteä kotiin.

Ostin nämä ajan suunnittelua varten

Aikatauluttaminen on tärkeää

Yksi, mistä itselleni on paljon apua, on aikatauluttaminen. Pyrin suunnittelemaan viikkoni aika tarkkaan etukäteen. Näen, että hyvin suunnitellut aikataulut, tuovat myös jouston varaa. Silloin kuin tietää, mitä tulisi tehdä milloinkin, elämästä tulee huomattavasti helpompaa, eikä joudu koko ajan kuluttamaan aivokapasiteettiaan jatkuvaan suunnitteluun. Kun kirjaa tehtävät asiat ylös, jää tilaa miettiä muitakin asioita sekä on aidosti aikaa tekemiselle. Kalenteri sekä muut apuvälineet (kännykän muistio yms) ovat niitä, joiden avulla hallitsen ajankäyttöäni. 

Ajanhallitsemisen kulmakivi on se, ettei yritä tehdä liikaa asioita. Huomaan ajoittain, että olen suunnitellut päiviksi liikaa tehtävää. Silloin pitää tarkistaa, mikä siinä hetkessä on tärkeää. Kaikkeen ei aina ole aikaa. On löydettävä itselleen tärkeät asiat ja keskittyä sitten niiden tekemiseen. Eri päivinä voi olla tärkeää eri asiat. Joinakin päivänä jaksaa tehdä paljonkin asioita ja sitten joinakin päivinä kaipaa enemmän lepoa. On hyvä oppia kuuntelemaan itseään juuri kyseisellä hetkellä.

Mitä enemmän olen suunnitellut asioita etukäteen, sitä vähemmän tunnen kiirettä. Sovin yleensä mahdollisimman vähän asioita samalle päivälle. En jaksa niin sanotusti juosta paikasta toiseen. Tarvitsen kiireettömyyttä sekä rauhallisia siirtymiä. Itselleni on tärkeää myös ei-minkään tekeminen. Se ei ole suoranaisesti seinään tuijottamista, pikemmin asioiden tekemistä, millä ei ole mitään suurempaa merkitystä. Pelkkä oleminen on välillä parasta, mitä voi antaa itselleen.

Ajanhallinnan sekä itsensä kuuntelun tärkeys

Näistä asioista voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Ajanhallinta sekä itsensä kuuntelu ovat itselleni todella tärkeitä asioita. Ne ovat oikeastaan kulmakiviä, mihin pyrin arjessani. On hyvä opetella tunnistamaan se, mikä on itselleen hyväksi ja mitä jaksaa milloinkin. Se voi tuntua jostain jännältä, että tiedän aika paljon etukäteen, mitä jaksan vaikka tulevina päivinä, viikkoina tai jopa kuukausina. Olen vain opetellut tunnistamaan, mihin voimani riittävät. Harvoin enää tulee yhtä äkkistä uupumusta. On niitä tilanteita välillä edelleen, etten ole ottanut kaikkea huomioon ja sitten uuvun yllättäen. Siinä vaiheessa korostuu levon tärkeys.

Tulevina neljänä vuotena koulunkäynti tulee viemään paljon aikaani, mutta pidän huolta, että aikaa riittää kaikkeen muuhunkin itselleni tärkeään. Koulu ei ole se tärkein asia, vaan kokonaisvaltainen hyvinvointi. Jos en voi hyvin, en jaksa tehdä mitään tai en ole aidosti läsnä. En halua ajautua suorittaja moodiin, vaan haluan nauttia aidosti elämästäni. Ja jos en voi hyvin, en jaksa käydä koulussa. Minun on aika asettaa hyvinvointi oikeasti ykköseksi. Enkä voi tehdä pelkästään kouluhommia, vaan minun tulee tehdä muutakin. Kirjoittaminen on yksi asioista, mihin panostan jatkossakin. Pyrin kirjoittamaan blogia enemmän muun kirjoittamisen ohella.