Meillä kaikilla on ne tietyt roolit elämämme aikana. Olemme mm. tyttäriä, ystäviä/kavereita, kumppaneita ja tuntemattomia. Kaikki naamiot tulisi riisua, ja elää joka hetki samalla tavalla. On turha esittää jotain, mitä ei ole. Se ei tarkoita, ettei käytöksemme muuttuisi päivän ja seuran mukaan, mutta on haastavaa pitää naamiota päällä, millainen ei ole oikeasti. Aika moni ihminen esittää muuta kuin todellisuudessa on. Roolin esittäminen on rankkaa. Ja olen itsekin sortunut siihen aikoinaan, varsinkin nuorempana, kun olin vielä epävarmempi itsestäni kuin nykyisin.
Meillä kaikilla on useampia rooleja. Ne voivat myös muuttua elämän varrella. Näen, ettei mihinkään rooliin tule jäädä kiinni. Jos jumittuu menneeseen, ei voi kasvaa ihmisenä. Kenenkään ei kannata alistua toisten määrittelyihin itsestään. Vain itsensä voi tuntea täysin, vaikkakin aina ei tunne edes itse itseään. Kasvaessaan oppii, mitä ne omat roolit ovat, ja mistä rooleista olisi hyvä vapautua. Kaikki ihmisten roolit eivät näy kaikille, ja kaikilla on se puoli, mikä näkyy vain itselleen.
 |
| Näkyvin roolini on tällä hetkellä ReLan hallituksessa oleminen. |
Omista rooleistani
Olen ollut elämäni varrella vaikka mitä, ja olen edelleen. Mihinkään yhteen lokeroon en ole ikinä mahtunut, enkä ole halunnut mahtua. Vaikka roolini ovat vaihtuneet, olen aina ollut aito oma itseni. En ole ikinä halunnut esittää, mitään mitä en ole. Siksikin ihmisten on joko helppo olla minun seurassa tai sitten he eivät siedä minua. En kestä mitään teeskentelyä. Näen sen läpi, jos joku esittää jotain, mitä ei ole, enkä tule toimeen sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät uskalla olla omia itsejään.
Näkyvimpiä roolejani elämän varrella ovat olleet punkkari/rokkari, mielenterveyskuntoutuja, vasemmistolainen, järjestöaktiivi, selviytyjä, nautiskelija, perfektionisti, kilttityttö ja itsenäinen. Kaikki näkyvät edelleen jollain tavoin elämässäni, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Kiltin tytön roolista olen pitkälti irrottautunut. Se, että olen ystävällinen, ei tarkoita, että annan kenenkään kävellä ylitseni. Järjestöaktiivi olen edelleen, mutta politiikassa en toimi tällä hetkellä. Siitä olen kirjoittanut aiemmin, että haluanko lähteä takaisin vasemmistoon.
Selviytyjän roolista on ollut paljon hyötyä, mutta myös haittaa. Olen itselleni hyvin ankara sen suhteen, miten nopeasti asioista tulisi toipua. Huomaan, että selviytyjän ja itsenäisen roolit limittyvät pitkälti yhteen. Yksin pärjäämisen taito on hyvä asia, mutta on osattava ottaa myös apua vastaan. Olen nykyisin yrittänyt ottaa enemmän apuja vastaan, jos en yksin pärjää.
Mihin kiinnitän toisissa ihmisissä huomiota?
Kiinnitän ihmisissä aina ennen kaikkea huomiota heidän tyyliinsä. Tykkään, kun ihminen eroaa jollain tavoin massasta, ja uskaltaa ilmentää itseään esimerkiksi pukeutumisellaan. Tavallisuus ei ole itsestäni millään tavalla kiehtovaa, vaan ihmisessä pitää olla jotain särmää. Kavereistani/ystävistäni löytyy niitä, jotka erottuvat massasta, ja seuraavat omaa polkuaan.
Persoonallinen ihminen uskaltaa olla oma itsensä, eikä turhaan mieti, mitä muut ajattelevat. Monet eivät uskalla edes pukeutua eri tavalla kuin muut tai erottua muuten massasta. Myös sisäisesti voi olla persoonallinen. Jotkut, jotka valmiiksi erottuvat massasta, eivät uskalla erottua lisää massasta. Repäistä tekemällä muutosta ulkonäössään tai elämänsä suhteen (pientä tai isoa).
 |
| Olen ylpeästi lahtelainen. Tässä on kauppatori nyt talvella. |
Ihmiset tulisi nähdä rooliensa läpi
En halua määritellä ketään. Usein ihmiset kysyvät toisilta, millainen joku on. Itse näen, että tulee itse tutustua kyseiseen ihmiseen, ennen kuin tietää millainen kyseinen ihminen on. Turha kuunnella, mitä mieltä toiset ovat kenestäkään. Ensivaikutelmakin voi pettää. Olen sortunut itsekin siihen, että olen haukkunut toisia toisille, enkä halua enää olla sellainen. Jokaisen on aika tehdä omat päätelmänsä, eikä kaikkia voi miellyttää tai kaikkien kanssa olla ylimpiä ystäviä. Meillä kaikilla on ne omat ihmisemme, joiden kanssa tulemme toimeen parhaiten.
Yhteenvetona voisi sanoa, että meillä kaikilla on tietyt roolimme, joista osaa näkyy toisille, ja osa ei näy muille kuin itsellemme. Vaikka roolimme vaihtelevat, voimme joka hetki olla aitoja itsejämme. On vaikeaa pitää samaa roolia jatkuvasti yllä, koska siihen vaikuttaa moni asia, mm. sen hetkinen tunnetila, missä seurassa olemme, ja miten turvalliseksi tunnemme kyseisen hetken.
