 |
| Kouvolassa tulee edelleen välillä käytyä. |
Näytän usein päällepäin hyvinkin itsevarmalta, mutta en ole sitä läheskään aina sisäisesti. Minulla on omat epävarmuuden kohteeni. Se, että lähden rohkeasti myös yksin paikkoihin, ei tarkoita ettei minua pelottaisi. Joka kerta uuteen tilanteeseen mennessä jännitän kovasti, mutta olen tottunut lähtemään siitä huolimatta uusiin tilanteisiin. Yleensä ne tilanteet, jotka ovat jännittäneet eniten, ovat poikineet jotain todella hyvää. Ainut, mitä en ole vielä selättänyt, on esiintymisjännitys.
Masennus aiheuttaa epävarmuutta
Masennus on se, mikä nostaa epävarmuuteni pintaan. Silloin kun masennus on voimakkaimmillaan, en luota kykyihini ja itseeni, tai osaa arvostaa saavutuksiani. Epävarmuuksien voittamisessa on omalla kohdallani pitkälti kyse siitä, että minun on voitettava ne ajatukset, mitkä johtuvat masennuksesta. Olen oppimassa, etten voi estää sitä, että masennus nousee ajoittain pintaan. Minun on opittava, ettei ne ajatukset ole totta, mitä masennus syöttää mieleeni. On opittava elää siitä huolimatta, hyvää elämää.
Masennus tulee varmasti olemaan jollain tavalla osa minua, mutta se miten annan sen vaikuttaa, on minusta kiinni. Enkä ole ikinä antanut sen estää minua tekemästä asioita. Olen jopa enemmän tehnyt asioita silloin, kun masennus on noussut pintaan.
Tavallaan olen pitkään paennut olotilaani, ja olen opettelemassa rauhoittumista. Meditaatiosta on siinä paljon apua. Silloin pyrin keskittymään vain tähän hetkeen. Olen aika hyvin onnistunut tänä vuonna säännöllisessä meditoinnissa. Ei se edelleen ole päivittäistä, mutta joka viikko ainakin kerran olen keskimäärin meditoinut, usein useamman kerran viikossa. Hetkeen pysähtyminen on se, mitä tarvitsen jatkuvasti.
 |
| Tammikuussa 2023 aloitin ensimmäiset AMK-opinnot, joista näen olleen hyötyä nykyisissäkin opinnoissa. |
Suurimmat pettymykseni
Ala-asteella koulu meni vielä hyvin. Yläasteella sitten masennus toi omat haasteensa. Halusin oppia, mutta oli vaikea keskittyä opetukseen ja läksyihin, kun mielessä pyöri pahat ajatukset (niin kuin kutsun masennusajatuksia). Numerot huononivat huomattavasti. Ysin päättötodistuksen keskiarvo oli reilu 7. Pääsin sillä todistuksella opiskelemaan Suunnitteluassistentiksi, josta koulusta valmistuin vuonna 2013. Vajaan vuoden päästä lähdin opiskelemaan Tekstiiliartesaaniksi, ja valmistuin siitä koulusta vuonna 2016. Kummankaan alan töitä en ole tehnyt, mutta on niistä kummastakin opinnoista ollut hyötyä.
Välillä tuntui vuosien varrella, että minua rangaistiin siitä, että minulla on kaksi tutkintoa, mutta ei juurikaan palkkatyökokemusta. En osannut hyödyntää kokemusta talkootöistä, järjestöhommista sekä kaikkea sitä, missä olin vuosien varrella mukana. En useinkaan uskonut, että kykenisin palkkatöihin. Vasta parin viimeisen vuoden aikana oon enemmässä määrin nähnyt, että minusta on palkkatöihin. Vaikkakin jo Universaliksen aika näytti, että pystyn ainakin osa-aikaiseen työskentelyyn. Silloin olin hommissa viitenä päivänä viikossa, kuusi tuntia per päivä.
Olin onnellinen vuonna 2022, kun kuulin, että tammikuussa 2023 alkaisi ensimmäiset AMK-opintoni. Vaikka ne opinnot jäivät alkuunsa kesken, huomaan, että siitä on ollut hyötyä, että olen hetken jo opiskellut AMK:ssa. Kaikki ei ollut täysin uutta, vaikka ala ja koulu on eri. Tietyt käytännöt ovat koulusta ja opintoalasta riippumatta tuttuja. Olen myös vaatinut osittain liikaa itseltäni, kun kyseessä ei ole täysin uusi tilanne. Iällä ja elämänkokemuksella on myös vaikutusta, ja asenteeni on eri kuin nuoremmilla opiskelijoilla. Tiedän jo tässä vaiheessa, että haluan tehdä tapahtuma-alan hommia.
 |
| Tapahtumat ovat henkireikä. Kuva Metalli Mössöstä marraskuulta. |
Epävarmuudet ihmissuhteissa
Yksi mistä myös olen epävarma, on ihmissuhteet. Mietin paljon, haluaako kukaan olla minun kanssa tekemisissä. Usein se olen minä, joka pyydän ihmisiä mukaan tapahtumiin tai pelkästään näkemään. Olen huomannut, että se on pitkälti roolini lähes kaikissa ihmissuhteissani. Se rasittaa välillä, ja on tuntunut, etten näe ketään, jos en jaksa ylläpitää sitä roolia. Tästä kirjoitan todennäköisesti enemmän seuraavassa postauksessa, kun keskityn elämän rooleihin.
Minulle ystävyyssuhteiden luominen on haastavaa. Olenkin kirjoittanut tästä kokonaisen blogitekstin, ja pohtinut asiaa paljon elämäni aikana. Siihen ei ole tullut muutosta edelleenkään, että koen usein olevani yksinäinen. On minulla onneksi Atte sekä muita ihmisiä elämässäni, mutta edelleen tee paljon asioita myös yksin. Opiskeluiden aloitus on ollut siinä suhteessa haastavaa, että minusta ryhmäytyminen jäi pahasti kesken, koska syksyn aikana, oli niin vähän tunteja koululla. Tästä lisää sitten AMK-aloitus postauksessa.
Miten sitten olen voittanut epävarmuuksiani?
Voisin tiivistää tämän blogitekstin siihen, että olen epävarma edelleen monesta asiasta. Pyrin haastamaan jatkuvasti itseäni, ja menemään kohti epävarmuuksiani. Aina se ei onnistu niin hyvin, ja joudun pettymään. Olen päässyt tietyistä asioissa pitkälle, ja toisia työstän edelleen. Elämä on jatkuvaa kasvamista, eikä minun tarvitse olla ikinä valmis. Vaikkakin välillä vaadin itseltäni sitä, että osaisin tietyt asiat täydellisesti.
Jos mietin vaikka vain kahden vuoden takaista minääni, huomaan miten paljon pidemmälle olen päässyt. Lahteen muutto on ollut paras päätös vuosiin. Olen saanut aloitettua ns. puhtaalta pöydältä. Tämä kaupunki on se, missä tällä hetkellä voin kukoistaa. Vain aika näyttää, mitä elämä tuo eteeni. Tällä hetkellä tämä on kaupunki, jossa voin kasvaa, sellaiseksi kuin minun pitää. En voi vielä tietää, mitä kaikkea se tarkoittaa omalla kohdallani, mutta innokkaana suuntaan katseeni eteenpäin.
