Henkisyys arjessa

Aikoinaan yksi tuttuni sanoi, ettei hän voi olla henkinen, koska silloin pitää jättää elämä elämättä. En tajunnut sitä silloin enkä tajua edelleenkään. Se, että on henkisellä polulla ei tarkoita, että kaikki mennyt jäisi taakse. Sitä voi tehdä samoja asioita kuin ennen, jos haluaa. 

Henkisen tien lisäksi käytän välillä myös tietoinen elämä termiä. Se kuvaa vielä paremmin, mistä on kyse. Tietoinen elämä on ennen kaikkea elämää, jolloin tulee tietoiseksi muutoksista, joita tulee tehdä elämässään, että voi paremmin fyysisesti sekä henkisesti.

Miten henkisyys näkyy elämässäsi?

Silloin kun lähdin kunnolla toteuttamaan henkisyyttä, kaikki tapahtui aluksi rytinällä. Elettiin vuotta 2020 eli sitä vuotta, kun kaikki pysähtyi, ja pystyin pitkästä aikaa kunnolla pysähtymään itseni äärelle. Silloin tutustuin meditaatioon, ja joogasta tuli eri tavalla tärkeää kuin ennen. Tutustuin myös henkisiin apuvälineisiin enemmän - mm. tarot/oraakkelikortteihin, kiviin. Nykyisin meditoin säännöllisesti, koitan saada joogan säännölliseksi, ja käytän välillä tarot/oraakkelikortteja. Myös varjotyöskentely on tärkeä osa elämääni eli varjopuolteni tutkiminen ja niiden hyväksyminen.

Pyrin tällä hetkellä herättämään luovuuttani. Näen, että luovuus liittyy henkiseen tiehen. Aloitin uudestaan Julia Cameron Tie luovuuteen -kirjan. Siinä on 12 viikon luovuushaaste, nyt on menossa toinen viikko. Ihan hyvin se onnistunut, vaikkakin paremminkin voisi mennä. Luulen, että sekin alkaa menemään paremmin, kun on tullut rutiiniksi eli noin neljännen viikon kohdalla.

Henkisyys on ihmisillä erilaista

Näen että tietoinen elämä näkyy ihmisillä eri tavoin. Kun lähtee purkamaan oletusta, että henkisen ihmisen tulee olla tietynlainen, tajuaa että voi olla juuri sellainen kun on. Ihminen muuttuu elämän aikana, joko tiedostamatta tai tietoisesti. Itse haluan valita jälkimmäisen tien, vaikka se ei aina ole helppoa. On välillä vaikeaa olla tietoinen siitä, että on vastuussa omista valinnoistaan sekä miten reagoi asioihin. Eikä itsensä kehittäminen lopu ikinä.

Vaikka henkisyys/tietoinen elämä on elämäntapa, ei se todellakaan sulje itsessään mitään pois. Edelleen juon välillä alkoholia, käyn keikoilla ja teen muita asioita, joita ei nähdä kuuluvan henkisyyteen. Kuka edes määrittelee millainen henkisen ihmisen tulisi olla? Jokaisella on se oma polkunsa, joka tuntuu oikealta. Se mikä itsestä tuntuu oikealta, se on se mitä tietä tulee kulkea. Vaikka se muiden mielestä näyttäisi erikoiselta.

Mikä ydin juttuni henkisyydessä?

Henkisyyteni on näyttäytynyt vuosien varrella eri tavoin. Olen muodostanut siitä oman kokonaisuuteni. Aluksi ja oikeastaan edelleen kuljen aika yksin henkisellä polulla. Minulla ei ole mitään tiettyä porukkaa, jossa jakaisin kokemuksiani. Tiedän paljon henkisiä ihmisiä, ja kuulun Lahden seudun henkinen kasvu -yhdistykseen, mutta silti en koe kuuluvani mihinkään. Näen, että se etten oo kiinnittynyt mihinkään tiettyyn porukkaan, tuo myös vapauden katsoa asioita laajemmasta näkökulmasta käsin. Tuntuu myös, kun tutustun toisiin henkisiin ihmisiin, en tule heidän kanssaan niin hyvin toimeen, että he jäisivät elämääni. Tai haluaisin viettää koko ajan heidän kanssaan aikaa eivätkä he halua viettää minun kanssa aikaa.

Nykyinen kumppani ei ole ns. henkisellä polulla, enkä ole häntä painostanut siihen suuntaan. Hän on avoin kaikelle. Välillä oon puhunut henkisyyteenkin liittyvistä asioista hänelle, mutta hällä ei ole siitä sitä näkemystä kuin itselläni. Kumppani on se, jonka kanssa voin olla täysin oma itseni. Saan hänen kanssa ollessaan vapaasti toteuttaa itseäni, ja etsiä omaa tietäni.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi on se, mihin pyrin. Jos jokin vie liikaa voimavarojani, on mietittävä miten pääsen tasapainoon. Täydellistä tasapainoa en ole löytänyt, ja se näkyy hetkellisinä romahtamisina. Nykyisin huonot hetket kestävät korkeintaan viikon, yleensä pari päivää. Henkisyyden myötä olen oppinut suhtautumaan ongelmiin, ajatuksiin sekä tunteisiin eri tavalla kuin ennen. Meditaatiosta ollut hyötyä siinä, miten suhtaudun asioihin. 

Ihmiset, joista on ollut apua henkisellä tiellä

Lähipäivinä luin Kaisa W. Koskisen somesta, että ahdistus johtuu siitä, että pitää todellista itseään laatikossa. Allekirjoitan tämän täysin, sillä niin olenkin kokenut pitkään. On uskallettava näyttää kuka todella on. Kaisa W. Koskinen on se ihminen, johon tutustuin ensimmäisenä vuoden 2020 aikana. Siitä lähtien olen seurannut hänen materiaalejaan.

Peppiina Meronen on toinen, jota oon seurannut lähes yhtä pitkään. Sain juuri luettua hänen Pienen rohkaisukirjansa. Hänen DreamTalkistakin on ollut paljon apua vuosien varrella. Hänen rohkaiseva kannustus löytää oma polkunsa, on ollut se, miksi seuraan häntä sekä kulutan hänen materiaalejaan.

Ilkka Koppelomäen materiaalit ovat hyviä. Olen osallistunut hänen webinaareihinsa, mutta kirjoja en ole vieläkään lukenut. Tiedän, että jossain kohtaa tulen ostamaan hänen Saat mitä haluat - Oman elämäsi suunnittelukirjan, ja siitä tulee olemaan paljon apua.

Edellä on vain murto-osa ihmisistä, joista on ollut apua henkisellä tielläni. Uusia rohkaisevia ihmisiä tulee koko ajan elämääni. Näen, että laaja tuttavapiiri on minulle ominta kuin yksi tiivis porukka. Ja sen takia en myöskään somessa seuraa vain muutamaa ihmistä. Niin monilla on hyviä juttuja, joista on apua.

Yhteenveto

Voisi sanoa, että henkisyys voi näkyä niin eri tavoin. Eikä itseään pidä muuttaa mihinkään suuntaan, mikä ei tunnu omalta jutulta. Tulee seurata omaa polkuaan. Rakentaa siitä sellainen, missä tuntee olevansa aina kotonaan.