Muutoksia elämässäni

Tämän vuoden suurimmat vastoinkäymiset

Tämä vuosi ei mennyt niin kuin ajattelin. Ajattelin, kun pääsin kouluun, että siitä alkaisi parempi alku. Koulunkäynti tuntui alusta asti liian haastavalta, enkä oikein tutustunut kenenkään luokkalaisistani. Tunsin olevani koulussa ulkopuolisempi kuin ikinä missään muualla. Kävin ensimmäiset kuukaudet ahkerasti koulusta, mutta pian aloin huomaamaan ettei jaksamiseni ollut tarpeeksi hyvä siihen tahtiin, miten olisi pitänyt opiskella. Lisäksi tuli haasteeksi työskennellä luokkatilassa, missä toiset metelöivät eivätkä kunnioittaneet toisten rauhaa. En silti kadu, että sentään yritin opiskelua.

Tutustuin eksääni maaliskuun alussa, ja aika pian alettiin olemaan yhdessä. Seurusteltiin puoli vuotta, jona aikana tapahtui paljon pahaa. Mies oli todella väkivaltainen. Erosta on nyt reilu kuukausi aikaa, enkä ole kunnolla sisäistänyt kaikkea, mitä tapahtui. Se oli todella rankka suhde ja saa nähdä, miten pitkään olen taas sinkku. Ennen nykyistä eksääni olin reilu viisi vuotta sinkkuna, vaikka oli siinä välissä vaikka mitä säätöä ja kävin monilla treffeillä.

Kävin koulussa vielä maaliskuussa ahkerasti, mutta huhtikuusta lähtien aloin käymään entistä vähemmän koulusta. Osa syy oli, että silloin väkivalta astui elämääni, enkä halunnut pahoinpitelyiden jälkeen mennä kouluun. Samaan aikaan koulu alkoi tuntumaan liian rankalta. Päätin keskittyä uuteen parisuhteeseen, enkä tiedä oliko se virhe. Vähitellen minulla ei ollut mitään omaa juttua, minne lähteä. 

Lopullinen ero

Pakko myöntää, että suhteen aikana mietin monesti, ettei minun tarvitse sietää sellaista kohtelua kun sain osakseen, ja mietin monesti eroa. Eksä oli vaan hyvä puhumaan ja aina pahoinpitelyiden jälkeen kohteli minua hetken todella hyvin. Se oli traumasuhde, jonka tajuan vasta nyt kun olen eronnut. 

Ero tuli aika yllättäen. Samana päivänä, jopa ennen päivystykseen lähtöä, olin varma että suhde tulee jatkumaan. Eksäni oli pahoinpidellyt minut sen verran pahasti, että jouduin päivystykseen tikattavaksi. Siellä tajusin, etten voi enää jatkaa suhdetta. Olin monesti jo ennen sitä ollut lähellä kuolemaa eksän toimesta, ja olisin voinut kuolla silläkin kertaa. Olin silloin viikonlopun yli psykiatrian osastolla kriisijaksolla. Sen jälkeen en pystynyt menemään kotiini asumaan, ja menin äidilleni hetkeksi asustelemaan. Nyt etsin uutta kämppää toiselta paikkakunnalta.

Miten voin nyt

Olen yllättynyt, miten hyvin olen lähtenyt toipumaan. Luen tällä hetkellä paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja etsin muutenkin paljon tietoa aiheesta. Aina olen ollut selviytyjäluonne. Tällä hetkellä se tuntuu ajoittain todella rankalta taakalta. Raivostuttaa kuulla jatkuvasti, että kyllä sinä selviät. En itsekään anna itselleni lupaa hajota, vaan pusken vaan eteenpäin. Selviytyjänluonteeni ei anna minun jäädä vain makaamaan ja murehtimaa tapahtunutta. Vaikka en ole töissä, teen paljon asioita koko ajan. Eniten työstän eroa ja rakennan vahvempaa minää.

Aluksi olin aika peloissani, mutta nyt olen uskaltanut taas elämään vapaammin. Viime viikonloppuna kävin jopa baareissa. Olen tosin aika varuillaan, kun kuljen kaupungilla, mutta se on ihan ymmärrettävää. Joka paikka muistuttaa eksästä.

Koulun lopetin virallisesti elokuussa. Täällä en voisikaan jatkaa koulua, mutta mietin olisiko ollut helpompi pitää kirjat kouluuni ja anoa vaihtoa toiseen kouluun. Olen alkanut miettimään uudestaan opiskeluiden aloittamista, mutta en tiedä onko nyt oikea aika siihen. Vain tulevaisuus näyttää, mihin tulen päätymään. 

Tulevaisuuden suunnitelmia

Olen miettinyt muuttoa toiseen kaupunkiin monia vuosia ja nyt on sopiva aika. En näe muuttoa luovuttamisena, vaan se on uusi alku, joka tulee tarpeeseen. Se on yksi osa toipumistani. Tiedän, ettei muutto ja uusi paikkakunta tule olemaan aina helppoa, mutta odotan sitä innolla. Edellisen eroni jälkeen (kohta kuusi vuotta sitten) muutin tänne Kouvolaan. Olen katunut sitä päätöstä monesti ja enkä enää jaksaisi olla täällä. Ensi vuoden alussa olisi tarkoitus muuttaa pois Kouvolasta - viimeinkin.

Odotan nyt innolla, mitä tulevaisuus tuo eteeni. Tiedän, ettei toipuminen ole aina helppoa, mutta niin kummallista kun se on, tämän vuoden vastoinkäymiset ovat kasvattaneet minua. Tiedostan nyt paremmin, millaista kohtelua en salli ja millaisia ihmisiä haluan elämääni. Ja tiedän, mitä kohti haluan mennä. Pyrin taas kirjoittamaan enemmän - kaikkea mahdollista. Haluan keskittyä omaan hyvinvointiini, ja yksi osa sitä on henkisyys. Tästä on vain suunta parempaan.